maanantai 28. marraskuuta 2011

Kolmen A:n ratkaisu B-luokan talouskriisiin. Joka toimii.

Talous on alavireinen kuin Kaurismäen elokuva ja tukirahat eivät riitä edes korkoihin. Euroopan pankit ovat kuin ruotsinlaivan karaokelaivalla, aika säälittäviä ja yleisö pidättää henkeä, että pysyyköhän ne pystyssä. Eikä niitä voisi edes pelastaa vaikka haluaisi, koska silloin ne rikkaat paskiaiset jotka meidät tähän suohon johtivat rikastuisivat entisestään. Olemme siis tuomittu nääntymään nälkään, kultamunia pyöräyttelevä hanhi sylissämme. 

Meillä EMUssa on ongelma, joka saa viisaimmankin poliitikon otsan ryppyyn ja suun täyteen sammakoita. Parhaassa tapauksessa. Aika ruskeita ideoita on myös väläytelty ja pääasiassa juuri niitä on sitten toimeenpantu.

Kaikki nyt tietävät mikä niiden velkojen kanssa tökkii, ei tarvinne pohjustaa. Lisäksi meillä on toinenkin ongelma, mikä alkaa vasta nostaa rumaa päätään: on (ainakin puheista päätellen käytännössä velattomia) maita, jotka ovat pitäneet vyötään kiitettävästi kireällä ja pistäneet viisaasti rahojaan säästöön. Ikävä kyllä näiden maiden ongelmaksi alkaa muodostua se, ettei moinen meno voi enää jatkua: kun välimeren karkkiläskit lopettavat mässäilyn, jää meille tonneittain Fazerin Sinistä myymättä. Ei ulkomaankauppaa, ei ylijäämäistä taloutta. Se ei ole orgastinen talousihanne vaan yhtä ikävä epätasapainotila kuin alijäämäkin: jos taloutemme on ylijäämäinen, se tarkoittaa että joku muu kerää työmme hedelmät.

No, onneksi tähän on simppeli ratkaisu. Setelikoneet pyörimään ja ohjauskorot nollaan! Pistetään kunnolla ranttaliksi, järjestetään oikein kunnon pohjolan pidot! Vaihdetaan vyönrei'ittimet ja sukkahiestä märät setelitukot viinilehtikääryleisiin ja kuplivaan valkoviiniin! Näin ratkaisemme heti kaksi pahinta ongelmaamme, eli etelän kikkarapäiden kyvyttömyyden kääriä kasaan kahisevaa velkojensa maksamiseen, sekä oman osaamattomuutemme taloudellisen potkustartin aikaansaamisessa.

Mutta hyi! Tuollaisen tuhlailun takiahan tässä pulassa sitä ollaan! Vastuuton rahankäyttö aiheuttaa luottamuspulaa sijoittajassa, sanoi äiti kun tuhlaripoika pyysi taas viikkorahaansa etukäteen. Se taas johtaa siihen, että korot nousevat ja ollaan pulassa kun ei ole tarpeeksi euroja maksaaksemme velkojamme. Harmi vain ettemme enää ole oman kohtalomme rouvia, emmekä voi taikoa tätä ongelmaa pois napsauttamalla devalvointisormiamme. Nykyään jokaiselle viksulle suomalaiselle on pläkkiselvää, että moinen temppuilu ei enää onnistu, koska euro.

Ei se nyt ihan niin mene, vaan seuraavasti. Ainoa mikä meitä estää korjaamasta tilannetta on pakonomainen moralisointi ja eräs Frankfurtissa rahasäiliötään visukinttumaisesti vartioiva Roope Ankka. Ei euro ole mikään mystinen posliininorsu joka räjähtää säpäleiksi sillä sekunnilla kun sillä yrittää leikkiä. Yhdysvalloilla on saman kokoluokan talous ja varsin vertailukelpoinen valuutta ja kyllä heillä oli pokkaa. Siis: ostetaan EKP:n taseeseen tarpeeksi (valtavasti) Oy Eurooppalaista Pankkia ja/tai euromaiden velkakirjoja, niin taseanalyytikot lopettavat liiallisen perspiroimisen ja korot rauhoittuvat. Hyvänä bonuksena tälläisen massiivisen valuuttaekspansion sivuvaikutuksena saamme aikaan (toivon mukaan) mojovan inflaation. Inflaatiolla on mm. kaksi mukavaa vaikutusta: a) se laskee rahan arvoa, eli POSSUt saavat mahdollisuuden kiivetä velkamontustaan talouden kasvaessa ja reaalilainapääoman huvetessa, sekä b) se laskee rahan arvoa, eli ne pankkiirit pirunsarvineen saavat ihmetellä kun keinottelumiljardit sulavat tiehensä. Erilaiset Nallet ja muut varakkaat ihmiset kyllä julistavat että tämä on turmion tie ja muutenkin paska idea. Ja joo, samalla kutistuvat ne eläkerahastotkin, mutta jos ei kerran huvittanut aikanaan lisääntyä niin se on turha valittaa jos eläke tuntuu pieneltä. Pysykää töissä tai antakaa nyt herrajumala niiden maahanmuuttajien jo tulla.

Ratkaisun toinen osa on jopa tuskaisempi: meidän mallioppilaiden on ryhdyttävä vuorostamme kuluttamaan, koska jonkun on sekin ikävä työ ottaa harteilleen. Ei ole mahdollista, että me kaikki eurolaiset olemme yht'aikaisesti ylijäämäisiä – ellemme sitten halua ruveta kilpailemaan Kiinan kanssa työvoimaintensiiveistä teollisuustuotteista maailmanmarkkinoilla. Ehdotappa sitä palkkaratkaisua SAK:lle.

Tämä kuulostaa hirvittävän yksinkertaiselta, ihan siitä yksinkertaisesta syystä että se yksinkertaisin ratkaisu on usein yksinkertaisesti se toimiva.

t. kesä-esa

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Jallu, kossu ja kalja. Paitsi ei kyllä mitään näistä. Paitsi kalja.

Tänään on lauantai.
Tänään ei pitänyt juoda mehua vahvempaa.

Kaikki alkoi kun neljä läheisriippuvaista sientä eivät kyenneet viettämään lauantai-iltaa yksikseen. Päädyimme paikalliseen pelisaliin kilvoittelemaan illan biljardimestaruudesta panoksena häviävän joukkueen tarjoamat vapaavalintaiset virvoikkeet. Vittu, nehän oli siis absinttia. Neiti Etsivä päihtyi niin kovasti ettei nähnyt enää mitään muuta kuin keijuja näköpiirissään, ja Ezio koki jumalallisen väliintulon sekavan Aliaksen keskellä. Absintti on mahtia kamaa. Emme suosittele sitä kenellekään. Kirsikkaolutta suosittelemme kuitenkin lämpimästi! Kuten myös Chimayta sekä opiskelijavaihtoa Belgiassa.

Illan mahtavin saavutus oli se, että kykenimme sekavissa olotiloissamme valloittamaan kolme baaria pilkun tuloon saakka muunnellun Beatlesin biisin raikaessa kultakurkuistamme baarien väleillä. Tavoitteena oli neljäskin valomerkki, mutta aika loppui kesken ja jatkot Ezion kämpillä houkuttelivat enemmän kuin pubiruusujen viimehetken hädänhuudot. (Tyler Durden olisi kovasti näille jumalan hylkäämille muikkeleille huomiotaan jakanut mutta sosiaalinen paine on vahvempaa kamaa kuin henkilökohtaiset toiveet.) (Äskeinen kommentti ei ehkä ollut totuudenmukainen mutta paskaa on hauska puhua.) Avasimme yhden I.C.E-kyykkyviinin hätäännyttyämme valomerkkien määrästä ja yksi sieni nuupahti sohvalle.

Päivän viinin arvostelu:
Absintti 70 %
Maku vahva ja hallusinaatiokas. Pistää nupin niin saatanan sekaisin.



Sekavin terveisin,

Neiti Etsivä ja Ezio

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Sunnuntai.



Kuvannee jokaisen meistä olotilaa tänään. Hyvää sunnuntaita vaan kaikille.

Manaattirakkaudella
Tyler.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Päivän asu, päivän viini, & päivän taidekuva.


Kesä alkaa olla lopuillaan, joten otimme tarjousatrillit, raakamakkarat sekä Prinkkukaiuttimen mukaan ja suuntasimme grillikatokselle. Matkalta sattui mukaan hieman, vähän käsiteltyä rakennusjätettä, josta sievä sivumaku makkarankylkeen jäi toki, mutta tuilla elävän ei parane valittaa.. Myöhemmin huomattiin kyllä, että grilliin ei saisi laittaa kuin hiiliä, mutta.. no... meni jo. Masut täytettyämme (hailakalla, lähes kypsällä kyrsäleellä), vedimme hätäkännit, ja  Durdenin lanseeraama "I.C.E. -kyykkyviini", oli korkattava. I.C.E -viinihän on luonnollisesti in case of emergency -viini, joka korkataan VAIN ja ainoastaan pahassa hädässä ja tuskassa. Nyt oli hätä. Noh, tässä vineton ohessa sitten ulostimme päivän asun, viiniarvostelun sekä taidekuvan. Kuvista vastaa Neiti (sitäoikeaa)Etsivä.


Päivän viinin arvostelu:
Castillo Murviedro, 2006
Viini on märkää, halpaa ja sitä on paljon. (Edit 2 h myöhemmin: sama imperfektissä)


Päivän viini
Päivän asu, sekä viini

Päivän taidekuva, jossa Irish Coffee ja päivän 8-bit viini


Ja nyt karaokea paikalliseen.


Savuntuoksuisella rakkaudella
Tyler Durden, Neiti Etsivä + viisi vielä niemeämätöntä sientä. ;)

Illallinen 1/5, "The Night of the Hillbillies"

Niin kuin Durden viime postauksessa jo mainitsi, tiimi on aloittanut yhteisen illallistamisen ja ihan vaan siitä syystä että saadaan taas uusi syy kokoontua kasaan. Ahh, tähän mahtavaan kasaa. Illallistaminen tapahtuu "Neljän tähden illallinen" -malliin kymmenen hengen voimin, ja tässä meidän sovelletut säännöt:
  • budjetti 30 euroa
  • illalliseen kuuluu vähintään kaksi ruokalajia
  • ruoka tehdään pareittain
  • viinalla voitelu kielletty (tätä sääntöä rikottu jo räikeästi, ja odotetaan rikottavan myös jatkossakin)
  • pisteytetään asteikolla 1-6 pelkän ruuan osalta
Ensimmäinen illallinen pidettiin syyskuun iltahämärissä neiti Etsivän luona. Teema "hillbilly" tarkoitti tottakai hampurilaisia, coleslaw-salaattia ja amerikkalaista juustokakkua. Rohkeimmilla oli stetson ja äänimaailma lainattiin Lynyrd Skynyrdiltä. Jälkiruokakahvien jälkeen heitettiin Rappakalja (sekä Dooleys-pullo) pöydälle ja miteltiin päivän parhaan pelaajan paikasta. En muista kuka voitti. Muutama jäi vielä nauttimaan iltahämärästä (vitut, ne sitä Dooleysia vaan jäi juomaan) kynttilöiden ja Fight Clubin kera.

Ruuasta kirjoittaminen on minusta vähän perseestä, joten laitan linkit ruokaohjeisiin. Sen verran on kuitenkin sanottava että tämän illallisen jälkeen coleslawia on löytynyt lautaselta hyvinkin usein, vanha tuoreen kaalin vihaaja löysi nyt tavan tätä jaloa ainesta mahtavalla tavalla hyödyntää.

Jauhelihapihvit
Kasvispihvit
Coleslaw
Amerikkalainen juustokakku

Kuvia otettiin hyvin vähän joten todisteet tarjotun ruuan jumalaisesta ulkonäöstä ovat hyvin säälittäviä. Lisäsin havainnollistavia merkintöjä.




Kiitos illasta!
<3:lla, neiti Etsivä

Neitsyys.

Ah, olen iloinen ja etuoikeutettu, kun saan tämän neitsyyden viedä, tosin ei suurin osa ryhmästä edes tiedä tästä blogista edes vielä mitään, mutta silti. Tämä on ensimmäinen, toivottavasti monista, toinen toistaan huonommista, sekopäisistä ripittäytymisistä tässä blogissa. Käytänkin tämän tilaisuuden valottaakseni hieman railakkaan ryhmämme taustaa ja tämänkin hienon idean syntyä...

Olemme siis tiimi yliopisto-opiskelijoita, joita yhdistää sama yliopisto, opiskeluaine, aloitusvuosi ja kova halu juhlia, paljon. N. 7 tunnin päästä pitäisi istua tenttisalissa kirjoittamassa luovia vastauksia, joiden syntyä varmasti edesauttaa hyvinkin paljon tämäniltainen sedulan "tutustumisilta" (tähänkään piakkaan kun ei vielä olla montaa kertaa päästykkään tutustumaan), joka sisälsi jonkin verran maistiaisia ravintolan antimista.. Jotenkas, kerronkin lyhyesti mistä on kyse. Idea tästä blogista syntyi, kun todettiin, että meille sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista omituista ja hauskaa, joten miksei jakaa siitä mahdolliset naurut muillekkin. Tällä meidän pikku tiimillämme on todennäköisesti jotain sanottavaa tahi avauduttavaa ainakin kerran viikossa, jos ei muusta, niin ainakin omista pikku "kymmenisen tähden illallinen" tapaamisistamme, joissa tehdään pareittain "hienoa" ruokaa (mahdollisesti myös juomaa) loppuporukalle, jollain hyvällä teemalla. Näitä on ollut tänä syksynä jo kaksi ja niistä varmaan joku höpöttelee lähiaikoina jotain..

Tarkempaa historiatietoa ja jäsenprofiileja myöhemmin. Syytteitä ja ikävää kansainvälistä julkisuutta (koska tästähän tulee sen verran hyvä blogi) välttääksemme, kirjoitamme tätä alteregojemme takana visusti piilossa.


Laskuhumalan rakkaudella
Tyler Durden